perjantai 31. heinäkuuta 2015

♥ Prinsessainen 1 vk ♥


Inka ja pikkusisko nenät vastakkain ♥


Viikko sitten perheeseemme syntyi neljäs lapsonen ♥ Tyttö sieltä syntyi, niinkuin rakenneultrakin jo aikoinaan lupaili :) Nyt on harmoniaa kerrakseen, kun on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sunnuntaina pääsin vauvan kanssa kotiin. Mies on viimeistä viikkoa lomalla ja jatkaa perään kaksi viikkoa isyyslomaa, joten saan rauhassa totutella kehoani neljän lapsen arkeen :) Vielä ei ole mikään huippuolo ja murtuneen häntäluun takia en pysty olemaan koneella kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Selkä tulee nopeasti kipeäksi, kun joutuu ihme mutkalla olemaan :D Tätäkin postausta olen tehnyt pienissä pätkissä. Viimeksi murtumalla kesti parantua reilu vuosi. Toivottavasti tällä kertaa olisi nopeampi paraneminen! Synnytys ei tosiaan välttämättä ole helppo, vaikka olisikin neljäs synnytys. Mutta onneksi se on nyt takanapäin ja meillä on iki-ihana, pieni tyttö. Pikku Pikkunen, niinkuin Inka on hänet raskausaikana nimennyt :)

Tyttö oli syntyessään 3580 g ja 49 cm eli painavin vauvoistamme. Tytöllä onkin ihanat pienet pullaposket ♥ Keskiviikkona oli neuvola ja paino oli jo melkein syntymäpainossa eli 3510 g ja pituus 50,9 cm. Tytöllä on pitkät jalat kuten siskollaan.

Sisarukset ovat ottaneet pikkusiskonsa vastaan ihan superhyvin! Inka on ihan taivaissa, niinkuin saattoi odottaa :) Jo raskausaikana Inka sanoi joka ilta vauvalle mahaan hyvät yöt ja jutteli muutenkin paljon mahaan. Inka on pitkään toivonut pikkusiskoa, vaikka veljetkin ovat ihania. Inka ei nyt malttaisi pysyä pois vauvan läheltä. Inka on auttanut paljon vauvan hoidossa ja siitä on minulle apua. On liikuttavaa katsella siskosten kasvavaa yhteyttä, joka jo nyt on vahva. Miokin oli jo raskausaikana innoissaan vauvasta ja on sitä edelleen. Mio hellii ja juttelee nätisti vauvalle ja haluaa monesti katsella vauvan hoitamista. Miokin on ollut hoidoissa apuna. Mio sanoo välillä vauvaa rakkaakseen :) Mio kyselee hauskoja juttuja kuten "Ai onko vauvallakin ukkovarpaat" :) Romeo on suhtautunut vauvaan aika neutraalisti. Ei ole kauhean paljon ottanut kontaktia, mutta kuitenkin suhtautuu vauvaan positiivisesti. Saattaa huikata aamulla "no heippa vauva" ja menee välillä silittämään tai vain katselemaan vauvaa. Romeo on muistellut paljon sitä, kun olin vauvan kanssa sairaalassa ja oli ikävä. Romeo halailee paljon ja on selkeästi iloinen, kun olemme nyt kaikki kotona. Saa nähdä muuttuuko tilanne yhtään sitten, kun mies menee takaisin töihin. Se jää nähtäväksi!

Vauva on ollut pääosin rauhallinen. Sairaalassa tyttö oli tosi levoton ja itkuinen ja sen takia tutkittiin tulehdusarvot ja bilirubiiniarvotkin. Ne olivat kuitenkin normaalit. Kotona vauva oli heti paljon rauhallisempi ja nukkui pidempiä unia. Naurettiin miehen kanssa, että sairaalassa taisi vain olla liian hiljaista. Vauva kun oli tottunut mahassa sisarustensa meteliin :D Täällä se tunsi olonsa kotoisaksi. Eikä kyllä tunnu yhtään unta haittaavan, vaikka ympärillä olisikin vähän hälinää. Onneksi, koska muuten olisi aika paljon haasteellisempaa :)

Rakeneultrassa tyttö näytti peukkua napanuora kainalossaan, että 'moi, täällä on kaikki hyvin!' :)


Tyttö noin vajaan vuorokauden ikäisenä.


Pikkusiskostaan iloinen Mio :)


Mioa nauratti, kun vauva alkoi hamuta sinne suuntaan, mistä yleensä saa maitoa .D


Sairaalassaoloni aikana ja sen jälkeen Romeo on hoitanut ahkerasti Kristiina-nukkea. Vaihtaa sille


Pikkusiskostaan ikionnellinen Inka.


Tyttö nukkuu ensin tässä korisängyssä, joka on kulkenut äitini suvussa jo pitkään. Myös minä olen nukkunut siinä vauvana :) Korisänkyyn kuuluu myös jalat, mutta me pidetään sänkyä tilanpuutteen takia pinnasäöngyssä. Korisängyssä oleva peitto on äitini neuloma. Äiti on neulonut kaikille lapsenlapsille oman peiton :)


Tässä äitini neuloma peitto :)


Neiti 5 vrk ♥ Tarkkaavainen pieni tyttönen.


Isi tuli onnelliseksi, kun tytär sai päälleen A.C.Milan-bodyn. Mies kun on joukkueen suuri kannattaja :) Vähän näytti vaaveli amerikkalaiselta jalkapalloilijalta, koska hartijakohdat olivat aika isot :D


♥ ♥ ♥
 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäkivaa!


Inka koristelemassa isäni syntymäpäiväkakkua mummulassa :) Tarkkaa asettelua!


Ollaan onneksi saatu tehtyä pientä kivaa lasten kanssa tänä kesänä, vaikka jo loppumetreillä olenkin möhömahani kanssa :) Mieheni vanhemmat ovat lainanneet meille välillä autoaan ja se on ollut suureksi avuksi. Ollaan käyty paljon keskustan alueen leikkipuistoissa, uimarannalla, Perhepuistossa, Ylimarolan kotieläinpihalla, Tykkimäellä, Vääksyn kanavalla, Satamassa niemenkärjessä ja pääsin käymään mieheni kanssa kahdestaan Porvoon Vanhassa kaupungissa. Nyt auto on palautettu ja kierrellään vaihteeksi lähileikkipaikkoja. Perinteinen kesän metsäretki on vielä tekemättä, mutta jospa sekin vielä jossain vaiheessa. Todennäköisesti sitten kun vauva on jo syntynyt. Koska se voi tapahtua nyt ihan minä päivänä ja hetkenä vaan!

Aika viileä kesä on ollut. Minulle se on ollut kuitenkin pelastus, koska turvotukseni ei pääse tästä enää kauheasti pahenemaan ja on muutenkin helpompi olla.

Inka keräsi mieheni vanhempien kotona kukkia traktorin kauhaan :)


Tykkimäellä oli mukava päivä! Inka oli Romeon turvana joissain laitteissa.



Lampaiden hoivailua.




Evästauolla. Porkkanatikut, banaanikolikot ja leipä maistuivat hyvin kaikille!


Miehen kanssa kahdenkeskisellä retkellä Vanhassa Porvoossa! Olen siellä halunnut käydä jo pitkään ja ihana paikka se olikin! Hiljakseen käveltiin pitkin mukulakiviä samalla kun turvonneet jalat pursuilivat kengistä ulos :D Söimme tosi maittavan lounaan.


Hauskoja pikkuisia kulkureittejä :)


Sielä oli aivan ihana Riimikko -lelukauppa, josta löysimme lapsille tuliaiset. Inkalle aarrelipas ja pojille yhteisiksi leluiksi miekka ja kuminauhapyssy. Romeo leikkii olevansa Peter Pan, kun leikkii tuon miekan kanssa :)


Inka oli täysin myyty tästä aarrelippaasta!


Lippaan sisältä löytyi yksi iso ja iso kasa erivärisiä pieniä "jalokiviä" ja "timantteja". Lisäksi siellä oli kartta ja pieni samettinen pussukka, jonne jalokiviä voi laittaa.



Kun tulimme Porvoosta kotiin, teki mieheni meille virkistävät jäähile-ananasjuomat. Blenderissä sekoitti siis jääpaloja, ananaspaloja ja ananasmehua.


Herttaiset hiirulaiset viettämässä kesäpäiviään mummulassa. Porvoon lelukaupassakin oli näitä tuttuja Marja Mannisen tekemiä hahmoja myynnissä :)


Iloisia kesäisiä hetkiä toivotellen!
 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Inkan raparperipiirakka


Eräässä Etelä-Suomen Sanomat -lehdessä oli jokin aika sitten resepti nimeltään Inkan raparperipiirakka. Pakkohan se oli leikata Inkan leikevihkoon ja leipoa se :) Oli tosi hyvää ja helppo valmistaakin! Tämä leipomus valmistui siis jo muutama viikko sitten. Se on vaan jäänyt laittamatta tänne :) Vaihdoin tavallisen sokerin intiaanisokeriin ja vehnäjauhot spelttijauhoihin. Jos haluaa laittaa tavallista kidesokeria, tulee sitä muruseokseen 2-3 dl ja täytteeseen 2 dl.

Raparperit voi myös korvata marjoilla tai omenoilla!

Inkan raparperipiirakka
 
Muruseos

250 g voita
 
8 dl puolikarkeita spelttijauhoja
 
3 1/2 dl intiaanisokeria
 
2 tl leivinjauhetta
 
1 tl ruokasoodaa
 
2 tl vaniljasokeria

Pohjataikina

2 dl piimää
 
1 kananmuna

Täyte

10 dl raparperia paloina
 
200 g kermaviiliä
 
250 g maitorahkaa
 
2 1/2 dl intiaanisokeria
 
2 kananmunaa
 
3 tl vaniljasokeria

Sulata muruseoksen voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää voisula. Nypi murumaiseksi seokseksi. Siirrä neljäsosa muruseoksesta toiseen kulhoon. Lisää loppuun muruseokseen piimä ja kananmuna ja sekoita taikinaksi. Jos taikinaan jää paakkuja, ne häviävät paistamisen aikana. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille.

Ripottele raparperipalat pohjataikinan päälle. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään. Kaada seos raparperipalojen päälle. Ripottele pinnalle loppu muruseos. Paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 45 minuuttia.

Uunista tullut piirakka.





Vaniljajäätelöä ja raparperipiirakkaa ♥

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista


Anoppini toi toissaviikolla pihaltaan tuoretta pinaattia ison nipun. Sainkin ne kaikki heti käyttöön, kun tein pinaattikeittoa. Se tuli tarpeeseen, jotta saisin hemoglobiiniarvoni nousuun. Se kun oli päässyt tippumaan ollen tasan 100. Jospa sen nyt saisi nousemaan ennen suurta koitosta, niin olisi superhyvä :) Pinaatinlehdet ovat tosi hyviä ihan sellaisenaankin naposteltavaksi! Anoppi toi maanantaina lisää pinaattia sekä tilliä. Niitä taidetaankin tänään napsia!

Pinaattikeitto

40 g voita/ 3 rkl rypsiöljyä
 
3/4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

250 g tuoretta pinaattia 

1 dl vettä

1 litra maitoa

3/4 tl ruususuolaa

Lisäksi

kananmunia, joita on keitetty 8-10 minuuttia (tai niin kauan kuin kukin haluaa)

Keitä tuoretta pinaattia 1 dl:ssa kiehuvaa vettä ja sitten valuta ja hienonna ne.

Kuumenna voi/rypsiöljy kattilassa. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää maito 4-5 erässä. Sekoita seos aina tasaiseksi ennen seuraavaa maitolisäystä. Kun kaikki maito on lisätty, sekoita joukkoon tuorepinaattisilppu. Keitä keskilämmöllä samalla sekoitellen 10 minuuttia, kunnes jauhot ovat kypsyneet. Mausta suolalla.

Vinkki! Keiton voi tehdä kevyempänä ilman rasvaa. Tee se näin (muuten samat ainekset, mutta jätä rasva pois): kiehauta 8 dl maitoa. Sekoita jauhot 2 dl:aan maitoa ja sekoita joukkoon. Lisää pinaatti ja keitä 10 minuuttia. Mausta suolalla.