Pavlovarulla

Suunnittelin tämän pavlovarullan tähän nami-hiiren perinteiseen syyskisaan. Kisan aiheena on leipoa kahden leipomuksen yhdistelmä, kuten vaikka suosioon noussut Brownie + Cookie = Brookie. Toisen leipomuksen pitää olla kääretorttu. Ensin minulle ei meinannut tulla yhtään ideoita. Selailin kirjoja ja lehtiä urakalla. Sitten päähän pälkähti mielikuva pavlovasta, joka sopisi oikein hyvin kääretortun kaveriksi. Mehevä torttulevy, suussasulava ja rapsakka marenki, pehmeä vaahto ja raikkaita hedelmiä. Huomasin nettiä selatessani, että olipa pavlova-kääretorttuja tehty monen monta aiemminkin :)

No, toteutus ei sujunutkaan sitten ihan helposti! Itse asiassa tämä onnistunut versio tuli vasta viidennellä kokeilukerralla :D En juu halunnut luovuttaa! Neljän ensimmäisen kokeilun kohdalla en päässyt edes täytteeseen saakka. Pohjat epäonnistuivat. Kahdessa ensimmäisessä kokeilussa torttupohja onnistui, mutta marenki jäi lättänäksi. Halusin niin kovin käyttää marenkiinkin intiaanisokeria ja siivilöinkin sen, mutta jokin meni pieleen. Pitää siis vielä harjoitella! Lopulta luovutin ja laitoin marenkivaahtoon erikoishienoa sokeria. Kolmas pohja olisi ehkä onnistunut, ellen olisi unohtanut laittaa uunia kiertoilmalle. Meillä on rikkinäinen uuni eli pelkkä alalämpö toimii ja kaikki pitää paistaa kiertoilmalla. Unohdukseni takia pohja paloi. Pidin pari päivää taukoa ja koitin uudestaan. Hipsin koko ajan kurkkimaan uuniin, mitä pohjalle kuuluu. Nyt oli parempi onni ja pohja onnistui! Tajusin myös paremman keinon laittaa marenkivaahto torttutaikinan päälle. Aiemmin olin levittänyt marenkivaahdon lastan avulla taikinan päälle. Se oli hankalaa ja marenki sekoittui helposti taikinaan. Huomattavasti helpompaa oli, kun pursotin marenkivaahdon taikinan päälle.

Halusin tehdä pavlovaosiosta mahdollisimman perinteisen ja laitoin koristeeksi persikkaa, kiiviä ja passionhedelmää. Mansikat olisivat olleet kiva lisä, mutta nyt ei ole niiden aika. Passionhedelmää pitäisi kyllä käyttää enemmänkin, koska se on niin hyvää! Laitoin pohjataikinaan intiaanisokeria, koska halusin pohjasta vähän tummemman (ja lisäksi tietenkin hyvää lisämakua). Näin sain marenkikerroksen erottumaan paremmin. Sitruunarahka toi sopivaa raikkautta täytteeseen ja kuorrutukseen. Koitin tehdä päälipursotuksesta pavlovatyylisesti muhevan, mutta kuitenkin vähän hillitymmän. Kiivi on minusta kaunis sisältä ja olen aiemmin painanut sen siivuista kukkia. Nyt painoin siivuista perhosia. Perhoselle tuli sopivasti vartalokin ja siipiin hauska pilkkukoristelu :)

Oli siis aikamoinen rupeama tämä leipomuskokeilu, mutta onneksi se lopulta onnistui ja lopputulos oli sellainen kuin olin toivonut. Mukavan pehmoista ja raikasta syötävää näin syksyisinä päivinä :)

Huom! Marenki kannattaa vaahdottaa ennen torttutaikinaa, koska marenki pitää vatkata puhtaassa astiassa. Valmis marenki voi hyvin odottaa pursotinpussissaan torttutaikinan valmistumisen ajan. Näin säästyy tiskiäkin.

♥ ♥

Pavlovarulla ei päässyt kolmen parhaan joukkoon. Kisan voitti mehevä Banoffee, jonka teki Kakkuviikari, ONNEA!! Tässä kommentti, jonka sain omalle rullalleni:

Helen: "So very pretty; I love how the shape is simple, but the execution is flawless. It is the perfect balance of charm and elegance. "

Pavlovarulla

 

Pohja

2 kananmunaa

4 kananmunan keltuaista

1 1/2 dl intiaanisokeria

3/4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

1/2 dl ohratärkkelystä

1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota kananmunat, keltuaiset ja intiaanisokeri paksuksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Säästä valkuaiset (4 kpl) marenkia varten. Yhdistä keskenään jauhot, ohratärkkelys ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos vaahdon joukkoon varovasti käännellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille.

Marenki

4 kananmunan valkuaista

2 dl erikoishienoa sokeria

Vatkaa valuaisia sen verran, että vaahdosta nousee pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää samalla sokeri vähitellen joukkoon (noin 1 rkl kerrallaan). Vatkaa kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää ja pysyy kulhossa käännettäessä kippo nurinpäin. Lusikoi marenkivaahto pursotinpussiin, jossa on pyöreäpäinen tylla (tai pelkkä tyllan liitin). Pursota marenkia pellille taikinan päälle vierekkäisiksi, ohuehkoiksi pötköiksi. Tasoita varovasti pötköjä tasaisemmiksi.

Paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsä ja marenki saanut hieman väriä. Nosta valmis pohjalevy nurinpäin tomusokeroidun leivinpaperin päälle. Irrota pohjalevyssä kiinni ollut leivinpaperi. Jätä irrotettu leivinpaperi pohjan päälle ja peitä pohjalevy vielä leivinliinalla. Anna jäähtyä haaleaksi.

Täyte

1 1/2 dl vispikermaa

100 g sitruunarahkaa

1 rkl tomusokeria

2 puolikasta (noin 135 g) säilykepersikkaa

1 1/2 (noin 140 g) kiiviä

1 passionhedelmä

Vaahdota vispikerma. Vatkaa hiljalleen joukkoon sitruunarahka ja tomusokeri. Levitä vaahto pohjalevyn päälle. Pilko persikanpuolikkaat ja kuoritut kiivit ja levitä ne vaahdon päälle. Halkaise passionhedelmä ja purista niiden sisältö hedelmäpalojen päälle.

Siirrä pohjalevy alla olevan leivinpaperin kanssa leivinliinan päälle. Liina auttaa rullaamisessa. Kääri täytetty pohjalevy varovasti rullalle pitkältä sivulta. Jätä leivinpaperi ja leivinliina rullan päälle tiiviisti. Anna rullan olla jääkaapissa noin kolme tuntia.

Pursotus ja koristelu

1 1/2 dl vispikermaa

100 g sitruunarahkaa

1 rkl tomusokeria

1 puolikas säilykepersikka

2 kiiviä

1 passionhedelmä

Vaahdota vispikerma. Vatkaa hiljalleen joukkoon sitruunarahka ja tomusokeri. Lusikoi vaahto pursotinpussiin, jossa on avoin tähtitylla (1M). Leikkaa pavlovarullasta päädyt pois ja siirrä rulla tarjoilualustalle. Pursota vaahtoa rullan päälle haluamallasi tavalla (minä pursotin isoja sydämiä peräkkäin).

Pilko puolikas säilykepersikka ja ripottele palat pursotuksen päälle. Kuori ja siivuta kiivi ja paina perhosmuotilla siivuista perhosia. Asettele perhoset pavlovarullan päälle. Halkaise passionhedelmä ja purista niiden sisältö hedelmäpalojen ja vaahdon päälle. Laita rulla jääkaappiin tarjoiluun saakka.

Marenkivaahto.

 

Täytettä laittamassa (passionhedelmä uupuu vielä).

Rulla vailla koristelua.

Kiiviperhosia (huonossa valossa kuvattuina).

Valmis pavlovarulla.

Syksyiset kiiviperhoset lepäämässä.

Intiaanisokerin ansiosta torttupohja sai väriä ja marenki sai päästä esille paremmin.

Inka 6 v. , ekaluokkalainen

♥ Inkalla, vastavalmistuneella eskarilaisella, katse kohti tulevaa ♥

♥

Inka täyttää ihan pian jo 7 vuotta eli on juuri sopiva aika kirjoittaa vähän esikoisestamme :) Tytöstä, joka on jo 121,6 cm pitkä (eli edelleen noin 7 cm pidempi kuin minä saman ikäisenä ;D). Tässä on kuvia Inkasta toissakesältä saakka, kun Inka oli 5-vuotias ja aloittamassa syksyllä eskarin. Eskari meni tosi mukavasti. Ainoa asia, mitä Inka eskarissa pelkäsi, oli kerran kuussa kuuluva hälytyssireenin harjoitusääni. Inka ei ole koskaan oikein kestänyt kovia ääniä. Kodin normaalit äänet kuten imurin kyllä kestää, mutta esim poran ääni, ilotulitusten paukkeet, hälytysäänet ja yleisten vessojen kuivauslaitteiden hurinat ovat Inkasta sietämättömiä. Inkalla oli viimeksikin uuden vuoden aattona hattu, kuulosuojaimet ja huppu ja silti Inka piteli korviaan. Onneksi se hetki on vain kerran vuodessa ja sisälle paukkeet eivät kuulu niin hyvin.

Muuten Inka siis tykkäsi kovasti eskaritaipaleestaan. Oli rauhallinen, osallistuva, reipas ja välillä myös ajatuksiinsa jäävä ja verkkainen :) Nyt kun Inka on koululainen, on reippaus ottanut enemmän valtaa. Inka on ehtinyt syödä muiden tahdissa. Hän on myös uskaltanut reippaasti viitata luokassa, jos on kysyttävää. Inka on lähtenyt joka aamu iloisena kouluun ja tullutkin sieltä iloisena. Se on huippukiva asia! Ainoa harmitus oli viime viikolla, kun Inka ei päässyt kouluun potkulaudalla, vaikka niin moni muu on päässyt. Meiltä on lyhyt matka kouluun (700 m) ja tie on pääosin turvallinen. Ainoa suojatie on koulun pihalla. Siellä pitääkin olla supertarkkana, koska autoja kulkee kolmesta suunnasta. Matkan varrella on yksi iso mäki ja siinä yläasteikäiset pojat viilettävät välillä hurjaa kyytiä kouluun ja takaisin. Ekaluokkalainen ei vielä välttämättä osaa varoa joka ikinen hetki. Olen jo yhden läheltäpiti-tilanteen nähnyt, kun Inkan luokkalainen meni ykskaksyllättäen keskelle kävelytietä kurvailemaan, kun takaa tuli kolme koululaista pyörillään. Etummainen pyöräilijä ehti onneksi täpärästi väistää. Haluan pitää Inkalla mahdollisimman turvallisen koulumatkan ja ekalle luokalle mennään siksi kävellen. Onneksi Inkakin kiukutteli asiasta vain pari päivää ja hyväksyi sitten asian. Ja kohta saapuvat kylmemmät ilmat ja maa on aamuisin jäässä ja sittenpä ei mene kukaan potkulaudalla :)

Olen saattanut Inkan ja hänen luokkakaverinsa vielä aamuisin kouluun, mutta kotiin he ovat kulkeneet jo kolmisen viikkoa itse. Inkalla on puhelin ja soittaa aina koulusta päästyään. Matka kotiin saattaa kestää 10 minuutin sijaan 1/2 h - 50 minuuttia, koska matkan varrella on niin paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa! Voi vaikka ihailla perhosentoukkia tai kotiloita ja etsiä niille ruokaa, kerätä hienoimmat pikkukivet, katsoa minne perhonen lentää ja kävellä muuten vain verkkaisesti :) Meillä on kuistilla pieni rasia, jonne lapset voivat laitaa löytämiään aarteita kuten pikkukiviä, käpyjä ja tammenterhoja.

Inkan pikkuveljet nukkuvat vielä päiväunet. Inkalle se suo rauhallisen hetken koulun jälkeen. Saa rauhassa syödä välipalaa, tehdä läksyt ja leikkiä omassa huoneessa kaikessa rauhassa. Rakastan sitä, että Inka tykkää vielä leikkiä samalla tavalla kuin aina ennenkin ja mielikuvitus on vahvasti läsnä leikeissä. Lempileluja ovat pikkueläimet (joita Inkalle on kertynyt jo iso laatikollinen), Lego Friendsit, Zhu Zhu-petsit ja PetShop -hahmot. Inka saattaa rakentaa kirjoista tai esineistä huoneensa lattialle seinät ja huoneet, kalustaa ne pikkutavaroilla ja laittaa huoneisiin lelujansa asumaan (useimmiten eläimiä). Inka puhua pulputtaa leikkiessään, koska leluilla on toisilleen paljon asiaa :) Inka tykkää edelleen myös piirtämisestä. Nukkeleikitkin ovat taas pinnalla. Meitä vastapäätä asuu muutama tyttö, joiden kanssa Inka on leikkinyt nukkeleikkejä. Kaikilla on omat nuket ja nukenrattaat sekä hoitolaukku, jossa on nukkevauvalle varavaatetta ja peittoja.

Inka leikkii Mion kanssa jo pitkiäkin leikkejä. Usein he rakentelevat legoilla tai kehittelevät jonkin roolileikin. Roolileikkeihin pääsee tosin usein Romeokin. Viimeksi kun lapset tulivat hassuissa roolivaatteissaan lastenhuoneesta, oli Inka nimennyt Romeon Herra Angelssiksi, kuninkaaksi. Inka oli auttanut Romeon päälle kuninkaalle sopivat vaatteet. Inka oli itse lintukuningatar ja Mio räppäri. Mio on usein ikävöinyt Inkaa, kun Inka on koulussa. Inka on huolehtivainen isosisko molemmille pikkuveljilleen. Romeokin haluaa mennä usein Inkan syliin köllöttämään ja halimaan. Välillä on sitten kunnon nahistelua ja känkkäröintiä (lähinnä Mion kanssa) ja sitten on paras rauhoittua vähän aikaa eri huoneissa. Inka rakastaa pehmoeläimiä ja pitää aina muutamaa sellaista unikaverinaan. Kun pojat olivat yökylässä, Inka huolehti myös Romeon unikavereista, Koko-koirasta ja pupusta. Inka otti ne yöksi omaan sänkyynsä, jotta niille ei tullut yksinäinen olo ♥

Inka tykkää lukea kirjoja pikkuveljille. Inka ei osaa vielä kunnolla lukea, mutta hän kertoo tarinaa omin sanoin. Inka käy luokkansa kanssa kerran viikossa kirjastossa ja hänellä on nyt oma kirjastokortti. Olemme sopineet, että Inka saa lainata aina kaksi kirjaa (ja palauttaa samalla edelliset kirjat). Ensimmäisellä kerralla Inka sai lainata yhden kirjan. Inka kertoi kotona, että kirjan valitseminen oli tosi hankalaa, koska hän halusi kirjan, josta pikkuveljetkin tykkäisivät. Pikkuveljillä on vähän erilaisia mielenkiinnon kohteita ja Inka halusi huomioida molemmat. Inka lainasi Pupu Tupuna -kirjan. Pojat tykkäsivät siitä niin paljon, että kirja luettiin ainakin kaksi kertaa päivässä :)

Inka osaa lukea hyvin tilanteita. Kesällä päätin tehdä eräät kakunkoristeet valmiiksi poikien päikkäriaikaan (ettei TAAS menisi yötyöksi). Melkein olin jo valmis, kun pojat heräsivät yhtäaikaa. No, Inka tajusi tilanteen ilman että sanoin mitään, pyysi Mion Romeon huoneeseen (Romeo vielä pinnasängyssä), otti pehmolelulaatikosta muutaman eläimen ja järjesti nukketeatteriesityksen. Tarina sisälsi jännittäviä hetkiä paljon, jolloin Mion mielenkiinto säilyi. Inka esitti kolme versiota tarinastaan:) Minä sain koristeet valmiiksi ja siivottua pöydän, jes!

Inkalla on sekä kirjoittamaan että lukemaan oppiminen ihan hilkulla. Inka osaa kirjoittaa ja lukea monia sanoja itse, mutta pidempien lauseiden lukeminen on vielä vähän hankalaa. Inka on oppinut koulussa tekstauskirjaimet tosi nopeasti ja niiden oppiminen on entisestään innostanut harjoittelemaan lisää. Matematiikasta Inka tykkää myös (toisin kuin minä aikoinaan).

Inka harrasti pari kautta lastentanssia ja ihan tykkäsikin siitä, mutta sitten kiinnostus lopahti. Inka kaipasi enemmän tanssia ja vähemmän hippa- ja muita leikkejä. Inka olisikin voinut siirtyä seuraavaksi jonkin tanssilajin pariin, mutta Inka innostuikin poikkihuilun soitosta. Inka kävi noin 3-vuotiaana isäni työpaikalla ja pääsi kuuntelemaan huilukonserttia. Silloin Inka sai kipinän huilunsoiton harrastukselle ja viime vuonna asia tuli enemmän puheeksi. Inka pääsi isäni työpaikalle erään opiskelijatytön, joka opiskeli poikkihuilunsoiton opettajaksi, pedioppilaaksi (harjoitusoppilaaksi). Inka on nyt siis soittanut poikkihuilua yhden kauden ja nyt on käynnissä toinen kausi (kaksi soittotuntia takana). Nyt Inkalla on kaksi opiskelija-opettajaa, koska pedioppilaita on niin vähän. Inka on ainakin tähän saakka ollut innoissaan soittamisesta ja osaa jo muutaman laulun soittaa. Joskus jonkin tekniikkajutun harjoitteleminen vie intoa, mutta onnistumiset tuovat lisää motivaatiota. Inka on aina ollut musikaalinen. Hän laulelee paljon ja yllättää aina välillä lauluesityksillään. Saimme kokea liikuttavan hetken, kun Inka halusi laulaa meille ja isovanhemmille Minun ystäväni -laulun, kun olimme tulleet eskarilaisten kevätjuhlasta kotiin. Inka lauloi ruusu kädessään niin enkelimäisen kauniisti, että sydän pakahtui ♥ Välillä Inka sanoo, että haluaisi harrastaa tanssia tai taitoluistelua, mutta keskitytään nyt ensin poikkihuiluun :)

On ollut jännittävää seurata, kuinka Inkasta tulee koko ajan itsenäisempi, rohkeampi ja pohdiskelevampi. Inka haluaa kotonakin ottaa asioista vastuuta. Hän haluaa mm. siivota itse oman huoneensa. Pyyhkii sieltä pölyt ja sitten imuroi. Inkasta on kivaa, kun saa ja osaa tehdä sellaisia asioita. Inka auttaa myös mielellään ruoanlaitossa ja leipomisessa.

Pikkumurkkuikä tulee joskus esille, toisinaan useamminkin, mutta onneksi ne kiukkukohtaukset menevät suht nopeasti ohi :) Täytyyhän sitä purkaa tuntojaan, kun päässä myllertää. Kun on toisaalta vielä niin kovin pieni, mutta toisaalta jo iso koululainen. Ajatukset pyörivät missä milloinkin. Inka saattaa yhtäkkiä tulla itkien syliin ja sanoa: "Mä en halua että sä äiti kuolet!" Pieni mieli pohtii asioita jo niin syvällisestikin ja erilailla kuin aiemmin. Sitten asioista keskustellaan ja mieli rauhoittuu. Meillä halataan paljon ja on ihanaa, että Inka tykkää olla vielä sylissäkin. Isojen tunteiden käsitteleminen kaipaa joskus vastapainoksi hellyyttä ja läheisyyttä. Minusta on tärkeää, että lapsi tuntee kotona olonsa turvalliseksi ja uskaltaa kertoa mieltä painavista asioista. Onneksi Inka uskaltaa!

♥ Sellainen on meidän pian seitsemänvuotias esikoisemme! ♥

Täältä löytyy Inkan piirustelua :)

Inka 5 v.

Inka 5 v.

Äitini neuloi Inkalle viime talveksi ballerinalapaset Inkan tanssiharrastuksen innoittamana :)

Inka 6 v. Eskarissa metsärasteilla.

Inka on tykännyt Robin-laulajasta parisen vuotta. Meillä on Robinin cd:t ja niitä on kuunneltu ahkerasti. Inka laulaa usein mukana. Pikkuveljet laulavat ja tanssivat vieressä :)

Lammen rannalla.

Mio 3 v. ja Inka 5 v. Miolla on usein tapana vetää sukat polvisukiksi :)

Inka-prinsessa ja Mio-batman moottoripyöräajelulla. Nyt meillä on uusi sohva, josta ei saa sohvatyynyjä irti. Onneksi moottoripyörän voi tehdä vaikka keinuhepasta :)

Talviriehassa Inkasta muuntautui kissa :)

Inka-inkkari mamilassa.

Päivä, jona Inka sai eskaritodistuksen. Ehdittiin eskarilta Mion kerhon kevätjuhlan loppupuoliskolle ja sieltä sai mehujäät :)

Inka-koululainen ♥

         

Kävimme eräässä kivassa korttelitapahtumassa. Siellä näimme mm. Hilarius-hiiren esiintyvän, kuulimme letkeää livemusiikkia, maistelimme ilmaisia herkkuja ja lapset saivat ihomaalaukset :) Tässä Inka ennen maalausta..

..ja tässä Inka-tiikeri :)

♥

Lohi-riisivuoka

Sovelsin tätä broilerivuoan ohjetta tähän lohi-riisivuokaan. Tämä ruoka on helppo valmistaa. Tässä käytin pakastelohikuutioita, mutta nyt laittaisin tuoretta lohta. Tulisi vielä maukkaampaa :) Tämä ruokaohje on odottanut postausta jostain viime kesältä :D Mutta nyt olen saanut onneksi lähes kaikki rästijutut postattua. Muutama hassu enää jäljellä.

Lohi-riisivuoka

 

3 dl täysjyväriisiä

 

1 kalaliemikuutio

 

7 dl vettä (+ tarvittaessa noin 1 dl paiston aikana lisättävää vettä)

 

2-3 dl pakastemaissia (tai muita pakastekasviksia)

 

1 pkt lohikuutioita (pakaste) tai tuoreita, perattuja lohipaloja

♥

2 1/2 dl Kolmen juuston ruokakermaa (tai Kippari-ruokakermaa)

Levitä riisinjyvät voidellun uunivuoan pohjalle. Murenna päälle kalaliemikuutio. Levitä päälle pakastemaissia niin, että riisit peittyvät. Kiehauta vesi ja kaada se kasviksien ja riisin päälle. Laita päälle lohipalat. Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Ota vuoka pois uunista. Jos riisi vaikuttaa kuivalta, kiehauta tilkka vettä ja kaada ainakin reunaosiin. Kaada ruokakerma tasaisesti vuokaan. Laita vuoka takaisin uuniin ja anna ruoan paistua vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes riisi on kypsynyt ja pinta on saanut vähän väriä.

Roomassa 1-3.8.2014

Pääsimme viime kuun alussa mieheni kanssa kahdestaan pienelle Rooman reissulle! Emme olleet käyneet siellä aiemmin ja varsinkin miehelläni on ollut jo pidempään unelmana päästä käymään siellä. Hän on ollut aina kiinnostunut Rooman historiasta. Ehdittiin koluta lyhyessä ajassa iso osa Rooman kaduista ja nähtävyyksistä. Jalat kärsivät mielettömästä kävelymäärästä ja kuumuus oli välillä uuvuttavaa, mutta se todellakin kannatti! On se silloin tällöin paikallaan päästä jonnekin ilman lapsia, nauttia rauhassa omasta ajasta ja rentoutua (no joo, jalat eivät rentoutuneet, mutta mieli rentoutui). Lapsillakin oli ollut hauskaa isovenhempien hoidossa :)

Tuo yläpuolella oleva kuva on otettu erään hotellin kattoterassilta, jonne menimme juomaan lasilliset Proseccoa. Lasillisten lisäksi saimme yllätykseksemme kivoja pikkunaposteltavia ♥
 

Mahtipontinen Vittorio Emanuele II:n monumentti ("kermakakku").

Forum Romanum. Siellä kierreltiin hirmuhelteessä jääkylmää vettä litkien ja maisemia ihaillen :)

Colosseum. Meillä oli onneksi etukäteen varatut liput ja pääsimme pitkän jonon ohi.

Toisen päivän aamuna suuntasimme Vatikaaniin ja Pyhän Pietarin aukiolle. Pyhän Pietarin aukiolla selvittiin tosi lyhyellä jonolla, kun mentiin heti aamulla. Paria tuntia myöhemmin jono kiersi koko suuren aukion ympäri. Kävimme Pietarin kirkon kupolin huipulla. Kuljimme alkumatkan hissillä. Sitten lähdettiin kiipeämään 320 rappua kohti Pietarin kirkon kupolin huippua. Tässä kiipeäminen on puolivälissä. Päästiin ihailemaan kupolin taideteoksia sisältäpäin.

  

 Loppumetreillä porraskujat kapenivat kapenemistaan ja katto madaltui. Minulla oli helppoa (156,5 cm), mutta mieheni, 189 cm, joutui kiipeämään aika mutkalla :D

Perillä kupolin huipulla! Joka suuntaan upea näkymä. Pyhän Pietarin aukio, jonka reunat se huikea ihmisjono kiersi vähän myöhemmin.

  

Pietarin kirkon sisältä.

  

Menimme tämän hotellin kattoterassille nauttimaan lasilliset Proseccoa (kuva ylimpänä) :)

Näkymiä kattoterassilta, jossa saimme olla kahden kesken :)

  

Houkuttelevia, mutta kalliita hedelmiä.

  

Tiber-joki. Isola Tiberina -saarelle menossa iltapalalle.

  

Upea Fontana di Trevi -suihkulähde oli valitettavasti juuri remontissa,  mutta Roomassa oli paljon muitakin isoja suohkulähteitä kuten tämä.

  

Villa Borghesen puistossa iltakävelyllä. Sielläkin riitti käveltävää :)

  

Espanjalaisten portaiden lähettyvillä söimme superhyvää pizzaa!

  

Espanjalaiset portaat.

  

Kolmantena päivänä käväistiin hotellin lähellä olevassa pikkupuistossa. Siellä solisi hauska suihkulähde luonnonkalliolla. Tuosta pääsi kurkkimaan läpi :) Kävimme myös mm. hurjistuttavassa Luukryptassa.