Puolukkapullat

Leivoin näitä eilen. Ohje on Emäntänä Olga-kirjasta. Laitoin vähän enemmän jauhoja kuin ohjeessa ja taikina jäi vieläkin ehkä vähän liian löysäksi. Täytyy tehdä näitä uudestaan ja testailla lisää. Oikein makoisia ja tuo täyte on ihanaa! :)

Puolukkapullat

(noin 30 kpl)

50 g hiivaa

5 dl maitoa

1 tl ruususuolaa

2 1/2 dl intiaanisokeria

1 rkl jauhettua kardemummaa

2 kananmunaa

14 dl puolikarkeita spelttijauhoja (laitoin noin 16 dl)

200 g voita

Murenna hiiva kulhon pohjalle. Lisää kädenlämpöiseksi lämmitetty maito, suola, sokeri ja kardemumma. Riko joukkoon munat ja sekoita hyvin. Lisää pehmeä voi ja vaivaa taikinaa käsin, kunnes se on kimmoisaa ja alkaa irrota käsistä. Kohota taikinaa 1/2-1 h.

Täyte

200 g tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

150 g voita

3 dl puolukoita (otin pakkasesta)

Kääntele tomusokeri ja vaniljasokeri pehmeän voin sekaan. Vaivaa taikinasta kuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ne suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Levitä voi-sokeriseos taikinalevyjen päälle. Ripottele päälle puolukat (laitoin jäisinä). Kääri levyt pituussuunnassa rulliksi ja leikkaa ne noin kolmen sentin levyisiksi paloiksi. Laita palat isoihin muffinivuokiin leikkauspinta ylöspäin. Anna pullien kohota vähintään puoli tuntia.

Pinnalle

kananmunaa voiteluun

raesokeria (jätin pois)

Voitele kohonneet pullat munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia.

Soijapullat

Söimme näitä superherkullisia soijapullia keskiviikkona. Ohje on Emäntänä Olga-kirjasta. Meillä näistä tykkäsivät kaikki. Kuopuskin pyysi aina vaan uuden pullan, kunnes masu oli ihan pum-pum-pullamasu :D Nämä sopisivat hyvin sellaisenaankin naposteltaviksi. Olga neuvoo kirjassaan, että nämä sopivat esim. kastikkeeseen ja grillattavaksi. Hän muistuttaa käyttämään kuivissa soijatuotteissa rohkeasti voita ja juustoraastetta, koska ne eivät itsessään sisällä juurikaan rasvaa. Ja mausteita ei taaskaan säästellä :) Nämä olivat kyllä niin ihanan meheviä ja hyvänmakuisia, että huhheijaa. Kivaa vaihtelua lihapullille!

Kuullotan nykyään aina sipulit tällaisten ruokien sekaan, koska tyttärellä on sellainen kausi, että ei tykkää oikein sipulista. Kuullotettuna se maistuu hyvin.

Soijapullat

 

(24 isoa pullaa)

2 dl tummaa soijarouhetta

 

1 iso sipuli

 

1 valkosipulinkynsi

 

10 cm:n pala kesäkurpitsaa (laitoin yhden ohkaisen ja pienen)

 

2 rkl soijakastiketta

 

1 1/2 dl soijahiutaleita

 

4 dl juustoraastetta

 

1 kananmuna

 

1 1/2 - 2 dl täysjyväspelttijauhoja (laitoin 2 dl)

 

25 g pehmeää voita tai 1/2 dl rypsiöljyä

 

rouhittua mustapippuria

1/2 tl ruususuolaa

 

ripaus valkopippuria

 

1 tl paprikajauhetta

 

2 tl intiaanisokeria

 

1 tl kuivattua basilikaa

 

1 tl kuivattua persiljaa

Paistamiseen

voita

Turvota soijarouhe kaatamalla sen päälle kuumaa vettä sen verran, että se juuri ja juuri peittyy. Anna rouheen turvota muutaman minuutin ajan. Sekoita turvotettuun soijarouheeseen hienonnettu sipuli ja valkosipuli sekä raastettu kesäkurpitsa (minä kuullotin hienonnettua sipulia ja valkosipulia kevyesti ja raastoin kesäkurpitsan). Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta pullia ja paista ne voissa pannulla. Voit myös paistaa ne 225-asteisessa uunissa keskitasolla 18-20 minuuttia.

Naminam-pullia!

Sain Vispilänkaupasta nämä hauskat koristelutikut. Ne käyvät moneen, sekä suolaiseen että makeaan tarjottavaan koristamaan, hauskuuttamaan ja dippausvälineeksi.

 Ajattelinpa tuikata tikun pullaan. Niillä on kätevä napata pullia suuhun :) Poika pyysi seuraavanakin päivänä tällaista tikkua, jonka avulla söi pullia. Pitääkin hyödyntää näitä jossain juhlissakin :)

Suklaa-rusinamuffinit

Leivoin näitä yhdessä tyttäreni kanssa. Tytär teki taikinan ja minä loput. Ohje on Emäntänä Olga-kirjasta. Helppoa ja nopeaa! Ja nammmm, nämä olivat suussasulavan herkullisia! Käytin nyt ensimmäistä kertaa noita paperisia vuokia. Olivat tosi käteviä ja kauniita. Näissä vuoissa minulla tuli 8 kpl muffineja. Muffinien päällä kuuluisi olla suklaarusinoita, mutta minulla ei ollut niitä. Korvasin ne vaaleanpunaisilla sokerihelmillä, koska ne sopivat mielestäni hyvin vuokien pallojen kanssa :)

Suklaa-rusinamuffinit

(10 kpl)

125 g voita

1 1/2 dl intiaanisokeria

3 kananmunaa

1 1/2 dl puolikarkeita spelttijauhoja

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl rusinoita

Sekoita keskenään pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen sekoittaen. Sekoita keskenään kuivat ainekset ja lisää ne ja rusinat taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla 20-22 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrutus

25 g voita

1 dl tomusokeria

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 rkl vahvaa kahvia

Koristeeksi

suklaarusinoita (minulla ei ollut, joten laitoin sokerihelmiä)

Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja lopuksi kahvi. Levitä kuorrute veitsellä tai lusikalla muffinien päälle. Jos kuorrute meinaa jähmettyä liian aikaisin, lämmitä sitä vähän uudestaan. Koristele muffinit suklaarusinoilla.

♥

Nämä ihastuttavat vuoat ovat Vispilänkaupasta ♥ Ne ovat kivoja, koska niissä voi tarjoilla muffinien lisäksi vaikkapa jäätelöä tai rahkaa.

Uunista tulleet muffinit.

Makoisa kuorrutus ♥

Vuoan sai otettua helposti pois muffinin ympäriltä.

 Suussasulava muffini!

 Sain nämä hempeät, timanttiset sydänkoristetikut Vispilänkaupasta. Tytär on näistä ihan intona!! Sopisivat hyvin tyttömäisiin lastenkutsuihin :)

Leipojatyttäreni oma muffini :)

♥ Oliver ♥

Maanantaina meidän perheessä oli todella raskas päivä! Veimme meidän Oliver-kissamme viimeistä kertaa eläinlääkärin luokse :( Se sai nukahtaa rauhaisasti ikiuneen. Raskasta oli koko viimeinen viikonloppu yhdessä kissaherran kanssa. Kun tiedettiin, että yhteiset päivät ja hetket kävivät vähiin. Ja samalla oli niin huolissaan, että miten kissa voi ja jaksaako se edes odottaa eläinlääkärille saakka. Nyt on suuri ikävä ja suru, mutta ahdistus ja huoli ovat poissa. Onneksi lapset pitävät minut liikkeellä, niin päivät kuluvat lennokkaasti. Olen myös huomannut, että leipominen ja kokkaaminen toimivat hyvänä terapiana :)

Oliver tuli luokseni ollessaan vasta 5 viikkoa vanha. Ihan liian pieni! Annoin Oliver-nimenkin sen takia, kun se oli vähän kuin pieni orpokissa. Sen emäntä halusi päästä pennuista eroon nopeasti. Muistan, kun menin kaupan pihaan hakemaan pentua. Se tuotiin minulle autossa kassin sisällä. Se näytti niin pikkuruiselta isossa kassissa. Otin sen syliini ja kävelin kotiin. Se oli alusta saakka seurallinen ja virkeä. Sitä en silloin hoksannut, että se olisi tarvinnut vielä jonkin aikaa korvikemaitoa. Minulle kerrottiin, että se söi jo tavallista kissojen ruokaa. Sitä minä sitten annoin murojen je veden lisäksi. Se, että Oliver joutui emostaan eroon noin aikaisin, näkyi Oliverin elämässä. Emo ei mm. ehtinyt opettaa kaikkia käytösmalleja. Oliver ei ikinä oppinut peittämään tuotoksiaan hiekkalaatikossa. Se peitti ne raapimalla seinää tai lattiaa :) Kun Oliver ei saanut imeä maitoa emoltaan tarpeeksi pitkään, lutsutti se muutaman ensimmäisen vuoden ajan paitaani, jos paita oli pehmeä tai villainen.

Oliver oli tosiaan aina seurallinen ja kaipasi paljon huomiota. Aluksi sen elämä oli varmasti tosi stressaavaa, koska minä olin paljon pois kotoa. Silloin opiskelin kaikki arkipäivät ja melkein joka päivä menin melkein suoraan koulusta töihin iltavuoroon. Kävin vain kääntymässä kotona. Iltavuorosta päästyäni menin aika pian nukkumaan. Vapaa-ajat käytin koulutehtäviin tai luin kokeisiin. Usein olin viikonloputkin töissä. Olin melkein koko ajan väsynyt. Oliverin huomiointi jäi ihan liian vähiin ja se purkautui stressinä. Oliver alkoi raapia pattereita ja maukui suureen ääneen. Se teki sitä kaiket yöt. Se lisäsi univelkaani ja olin välillä ihan puhki. Kun Oliver oli noin puolivuotias, päätin hankkia sille seuraksi kissakaverin. Viivi tuli löytöeläintalosta ujona ja pahoja kokeneena. Viivi oli pitkään aina piilossa ja vein sille ruoat sohvan alle. Oliver hyväksyi Viivin ja sai hiljalleen Viivin pois koloistaan ja rohkaisi sitä. Vuosien varrella kissoista tuli hyvät ystävykset. Viivi on edelleen päivät enimmäkseen sänkymme alla ja tulee sieltä vain, kun lapset ovat poissa näköpiiristä. Oliverin vanavedessä Viivi uskaltautui kulkemaan lastenkin joukossa. Nyt Viivin tuki ja turva on poissa. Mutta onneksi se on rohkaistunut viime vuosina paljon ja tulee iltaisin minun ja mieheni väliin sohvalle kiehnäten, kehräten ja puskien :)

Täällä enemmän juttua Viivi-kissastamme.

Oliver toivotti aina vieraat tervetulleeksi ja halusi olla kaikessa mukana. Nyt tuntuu oudolta, kun Oliver ei tule pyörimään keittiöön meidän syödessä, pyytämään pääsyä terassille tai muuten vaan olemaan kanssamme. Siitä olen iloinen, että Oliver sai varmasti toteuttaa yhden unelmansa nyt loppuaikana, sairaana ollessaan. Se sai pyydystettyä linnun! Oliver katseli mielellään aina lenteleviä lintuja ikkunasta. Syksyisin meidän lasitetulle terassille eksyy välillä talitinttejä. Oliver oli terassilla, kun yksi tintti pyrähti sinne. Lintu meni lattiatasoon ja parissa sekunnissa Oliver oli saanut sen niskan hampaisiinsa. Lintu kuoli heti. Oliver oli ylpeä teostaan ja halusi sinä päivänä mennä monta kertaa terassille haistelemaan ja katselemaan. Kun kerroin Inkalle Oliverin lähestyvästä kohtalosta, Inka mietti:" Nyt niiden lintujen kannattaisi olla varuillaan siellä taivaassa, kun Oliver menee sinne!" :)

Vaikka Oliver tykkäsikin ihmisistä ja seurasta, oli lasten elämöinti sille välillä aika stressaavaa. Onneksi mieheni vanhemmat ottivat välillä kissat kotiinsa muutamaksikin viikoksi. Siellä kissat saivat jakamatonta huomiota ja saivat ennen kaikkea olla rauhallisessa ympäristössä ja nauttia olostaan. Olen tosi kiitollinen siitä! Oliver pääsi Viivin kanssa vielä viimeisinä aikoinaan viikoksi heille hoitoon. Vaikka Oliver olikin jo tosi kipeä, uskon sen ottaneen kaiken ilon irti ♥ Anoppini ja Oliverin yksi lempipuuha oli se, että he menivät saunaan kierrokselle. Sauna ei ollut päällä, mutta Oliver tykkäsi haistella ja oleilla siellä. Oliver oli mamin ja paapan Rakas! Ja Viivi on edelleen :)

Oliverin selkeät oireet alkoivat lokakuun alussa. Oliverilla oli alkanut olla löysiä, vaaleanruskeita kakkoja. Sitten anoppini kysyi meillä käydessään, että onko kissa laihtunut. Emme olleet sitä itse oikein huomanneetkaan. Punnitsimme Oliverin ja se olikin laihtunut noin 1,5 kg. Normaalisti Oliver painoi reilu 5 kg (joskus jopa 5,5 kg) ja nyt se painoi 3,5 kg. Veimme sen eläinlääkärille ja siltä otettiin monet verenkuvat. Kaikki muu oli kohdallaan, mutta maksa-arvot olivat vähän koholla. Oliver sai maksaa vahvistavaa ruokaa, antibioottikuurin ja vatsaa rauhoittavaa lääkettä. Mikään niistä ei auttanut. Jo tuolloin lääkäri epäili vahvasti kasvainta. Oliver kävi eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Verikokeita ym. ei enää otettu, koska emme olisi kuitenkaan lähteneet isompiin hoitoihin. Iso osa sairauksista oli jo karsittu pois. Sovimme, että tarkkailemme kissan vointia ja teimme lopetuspäätöksen, jos vointi heikkenee paljonkin. Vointi heikkenikin koko ajan. Oliver laihtui lisää ja painoi lopussa tasan 3 kg. Oli hurjan näköistä, kun Oliver käveli. Luut lonksuivat ja törröttivät. Silittäessä pystyi tuntemaan törröttävät luut heti nahan alla. Ruokahalu pysyi kaiken aikaa normaalina. Oliver söi ja joi jopa normaalia enemmän, koska annoimme sille sairaana ollessa päiväaikaankin ruokaa. Mutta ruoansulatus ei toiminut yhtään. Välillä kakka oli kuin vettä. Lopussa sen seassa oli välillä vertakin. Oliverilla täytyi olla ihan hirmuiset tuskat. Meille se ei varmasti näyttänyt puoliakaan kärsimyksestään. Mutta kyllä viimeisinä viikkoina Oliverin silmistä näkyi, että se kärsi. Sen pupillit olivat aina isoina, vilkkuluomet olivat aina näkyvillä, se kulki paljon pää painuksissa ja häntä alhaalla, sen ääni muuttui vaimeaksi ja käheäksi ja se kulki hitaammin. Se nukkui paikoissa, joissa ei ollut aiemmin nukkunut kuten meidän jalkopäässä, sänkymme alla ja eteisen lattialla. Se oksenteli ja kävi laatikolla lopussa vesikakalla 5-8 krt päivässä. Viimeisenä iltana Oliver oli meidän lähellä. Ensin se makasi sohvalla vieressämme ja sitten se nukkui sängyllämme. Silitimme sitä ja se kehräsi. Kävin viimeisinä päivinä välillä tarkistamassa, että onko kissa hengissä. Kun se makoili niin paljon sänkymme alla. Aina se nosti hiljaa päänsä ja maukaisi hipihiljaa.

Itkin melkein koko Oliverin viimeisen päivän ajan. Niin olin tehnyt edelliset illatkin. Oli sydäntäsärkevää kantaa Oliver lasten viereen ja pyytää heitä jättämään kissalle hyvästit (olimme puhuneet aiemmin Oliverin sairaudesta ja kohtalosta heille). Lapset halasivat, silittivät, antoivat pusuja ja juttelivat hellästi. Kun laitoin Oliverin kuljetuskoppaan, Mio haki pienen jakkaransa ja kitaransa ja istui laulamaan ja soittamaan, mitäs muuta kuin Robinia :) Kuljetin Oliverin kaupunkiin linja-autolla ja se oli kamalaa! Bussi oli täynnä matkustajia ja vaikka kuinka koitin pinnistellä, itkin koko matkan. Oliverkin varmaan itki, kun tavastaan poiketen maukui hiljaa melkein koko ajan. Koppaankin oli mennyt aiemmin helposti, mutta nyt se pisti hanttiin. Eläinlääkärin pöydällä se aavisti kohtalonsa. Se oli pää painuksissa ja näytti siltä, kuin olisi jo saanut rauhoittavaa. Mieheni piti sitä vielä sylissä ja silitimme sitä loppuun saakka ♥ Nyt Oliver lepää vanhempieni pihamaassa. Lähellänsä ovat myös Tupsu-kissani (joka jäi 7-vuotiaana junan alle ja surin kissaa ihan hirmuisesti), Tusse-kissa (joka myös kuoli kasvaimeen), Stella-koira, Sasha-koira ja Mimosa-kissani. Niinkuin Inka sanoo, me näemme unissa, Oliver!

Tässä kirjoitus, jonka mieheni kirjoitti Oliverin muistolle

♥

Oliver-kissa

Muistan kun sut tapasin ja sohvan kaiteella rapsutin. Siitä alkoi tää ystävyys jota jatkunut on jo iäisyys. Vaan iäisyyskin lyhyt on kun tulee aika kuolohon.

Kyllä kuolemas osaa satuttaa vaan aika korjaa haavojaan. Jää monta muistoa mahtavaa ja kehräyksesi muistan mä ainiaan.

 Olit ensimmäinen lemmikki  ja siksi suren suuresti. On monta muutakin surijaa vaan toivottavasti me vielä tavataan. Unissa tai missä vaan saat korvaani sä kuiskuttaa.

Nyt pääset paikkaan parempaan ja toisten kanssa peuhaamaan. Sateenkaaren päässä tavataan ja saan sua vielä rapsuttaa. Olit kissa mitä mahtavin  ja olet sitä vieläkin.

Hyvää matkaa Oliver ja muista tulla välillä moikkaamaan!

♥

Oliver 5-viikkoisena mummulassa käymässä.

Vuonna 2000 (minä parikymppisenä :D) Oliver-pentu sylissä. Oliverin takana on Mimosa-kisu.

Oliver ja Inka ulkoilemassa noin neljä vuotta sitten.

Oliver ja Viivi, kaverukset, aika monta vuotta sitten.

Oliver muutama viikko sitten (etujaloista oli poistettu karvoja verikokeiden ottoa varten).

Oliver nukkui koko viimeisen iltansa Viivin, minun ja mieheni vieressä sohvalla ♥

♥ Nuku rauhassa, rakas kisu ♥

 

Inkan pullahiiret

Tyttäreni oli reilu viikko sitten yökylässä mummulassa eli vanhemmillani. Inka oli leiponut siellä erilaisia pullia. Hän oli suunnitellut kaikille perheenjäsenille omanlaiset pullat. Itselleen Inka teki pullahiiriä, Miolle ja isille hirviöpullia (kuin pullahiiriä, mutta niillä oli selässä piikkejä ja niillä saattoi olla kolme silmää) ja minulle ison pullan, jossa oli superpaljon täytettä (Inka tiesi minun tykkäävän siitä). Korvina oli mantelilastut ja silminä sukaatit. Hyviä olivat :)

Pakko laittaa tämä kuva tänne uudestaan, kun pipariaika on aluillaan. Inka on tässä melkein 1 v. 2 kk. Muistan vielä, kuinka innoissaan tyttö oli ekasta leivontatuokiostaan :)

Kun nyt päästiin vähän jouluiseen tunnelmaan, tässä vielä ihastuttava kyltti Vispilänkaupasta, kiitos Eija! Se on olohuoneessa, vieressään puuvillainen joulupussukka, jonne laitamme saapuvat joulukortit :) Olemme jo vähän laittaneet kotiimme jouluista tunnelmaa. Tänä vuonna meille on tulossa ensiimmäistä kertaa pieni joulukuusi, kivaa! Odotan jo sen tuoksua ♥

Intiaanipiparit

Näiden ihanien intiaanipipareiden ohje on Emäntänä Olga-keittokirjasta. Kuten aiemmatkin kirjan reseptit, oli tämäkin helppo, nopea ja herkullinen resepti! Olga kertoo kirjassaan, että näistä pipareista kysytään lähes aina:" Mitä sä laitoit näihin, onko näissä jotain toffeeta?" Intiaanisokeri ja speltti luovat yhdessä aivan vastustamattoman hyvän toffeemaisen maun. Kotiin saa lisäksi leijailemaan huumaavan hyvän tuoksun :) Tein tämän satsin itse, mutta seuraavalla kerralla annan ohjat tyttärelleni ja pojallenikin hänen halutessaan. Lapsiystävällinen ohje kun on.

Intiaanipiparit

(30 kpl)

150 g voita

1 1/2 dl intiaanisokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl leivinjauhetta

4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Hiero sokeri pehmeään voihin (käytin tähän puukauhaa). Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen. Muotoile taikinasta pitkula ja viipaloi se kiekoiksi. Litistä kiekot leivinpaperoidun uunipellin päälle haarukan avulla. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla 8-10 minuuttia.

Nammm..

Palkinto Vispilänkaupasta :)

Leivontafoorumin lokakuun leivontahaasteeseen leipomani Muumi sijoittui neljänneksi. Tänään sain käsiini palkinnon, josta olen iki-iloinen! Lf:n moderaattorit olivat päättäneet niin, että kun olen saanut tämän hetken haasteiden sponsoreilta jo kerran tai kaksi palkinnot, niin sain tällä kertaa valita tuotteita Vispilänkaupasta 45 €:lla! Huikeaa! Kiitän tästä ♥

Kirjoittelin paperille, mitä olisi kiva tilata. Niistä tulikin juuri sopiva summa :) Päätin valita sellaisia tuotteita, josita olen jo pidemmän aikaa haikaillut. Tuolle 1M tähtityllalle on ollut monta kertaa tarvetta. Minulla on niitä jo yksi ja se on ollut melkein kaikissa pursotushommissa mukana. Mutta usein olisin tarvinnut kaksi samanlaista yhtä aikaa. No, nyt on! Tartalettivuoista olen haaveillut jo pitkään! Tuo taikinaleikkuri on oiva väline, jos haluaa saada nopeasti kauniin taikinaristikon piirakan päälle. Ympyrämuoteista uskon olevan monipuolista hyötyä. Tuo mäyräkoiramuotti on minun ja tyttäreni valitsema. Se sulatti meidän sydämet täysin ♥ Pikku söötti-pöötti, niinkuin tyttäreni sanoi :) Kun tyttäreni pääsi eskarista, oli hänellä pieni leipomistuokio äitini kanssa ja mäyräkoira pääsi heti käyttöön :) Täällä näkyy mitä he loihtivat :)

Irtopohjaiset tartalettivuoat, täytetylla ja loistavaksi havaitsemani tähtitylla.

Kätevät ympyrämuotit.

Nyt saa helposti hienoa taikinakoristelua piirakoiden päälle!

Aikamoisen suloinen mäyräkoira ♥

Muumi, joka myös iloitsee palkinnostaan :)

Enkeli-joulutortut

Äitini teki tänään näitä ihania enkeli-joulutorttuja tyttäreni kanssa, kun tyttö oli päässyt eskarista ♥ Kiva idea näin joulun aikaan! Äiti oli löytänyt ohjeen täältä Myllyn Paras-sivustolta. Inka halusi myös kokeilla uutta mäyräkoiramuottia ja teki erilaisia leivoskokoonpanoja. Mäyräkoira on rakastettavan ihana!!!

Enkeli-joulutortut

 

(10 kpl)

500 g lehti- tai voitaikinalevyjä

 

200 g sitruunarahkaa

 

50 g valkosuklaata

 

100 g paistonkestävää aprikoosimarmeladia

Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita se rahkan kanssa. Leikkaa taikinalevyt kahteen osaan. Nosta neliöpalat leivinpaperoidulle uunipellille. Tee jokaisen taikinaneliön kulmiin vinot viillot kohti keskustaa, noin puoleenväliin saakka. Laita yläosaan keskelle nokare aprikoosimarmeladia. Laita sen alapuolelle isompi nokare sitruunaniin-valkosuklaarahkaa. Nosta sivuilla olevien palojen alakulmat käsiksi, että ne jäävät marmeladinokareen alapuolelle. Nosta sitten yläosan kulmat alas hiuksiksi niin, että niiden kulmat ovat käsien päällä. Kostuta kulmat vedellä ennen kiinnittämistä, jotta ne pysyvät uunissa ollessa kiinni.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 10-15 minuuttia.

Äidin piirtämä hahmotelma.

Paistoa vailla.

Valmiita mäyräkoiraleivonnaisia.

Suklainen kuorrute

Tämä on herkullinen ja helposti levitettävä kuorrute. Tämä määrä riittää hyvin kuorruttamaan yhden 24 cm halkaisijaltaan olevan kakun. Olen kuorruttanut tällä esimerkiksi tämän kakun.

Suklainen kuorrute

100 g tummaa suklaata

2 1/2 dl vaahtoutuvaa kasvisrasvasekoitetta (esim. Flora Vispi)

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl kaakaotomusokeria

100 g maustamatonta tuorejuustoa

Sulata suklaa vesihauteessa tai miedolla lämmöllä mikrossa välillä sekoitellen. Anna suklaasulan jäähtyä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se kaakaojauheella ja kaakaotomusokerilla. Sekoita vaahtoon tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Levitä vaahto kakun päälle ja tasoita sileäksi.

 

Suklaahippupikkuleivät tummasuklaahipuilla

Nämä tein viime vuoden lopulla. Ohje on Hershey's-merkkisten tummasuklaisten hippujen paketin takaa. Pikkuisen eri suhteessa ainekset kuin vaikka näissä tekemissäni suklaahippupikkuleivissä. Tämä paketti on tuliainen U.S.A:sta. Kertokaahan, jos näitä löytyy Suomesta!

Suklaahippupikkuleivät tummasuklaahipuilla

(noin 60 kpl)

2 1/4 cups/ 5 1/4 dl vehnäjauhoja

1 tsp/ 1 tl ruokasoodaa

1 cup/ 2,4 dl pehmeää, normaalisuolaista voita

3/4 cup/ 1 3/4 dl sokeria

3/4 cup/ 1 3/4 dl fariinisokeria

1 tsp/ 1 tl vanilja-aromia

2 kananmunaa

2 cups/ 4,8 dl tummasuklaahippuja

1 cup/ 2,4 dl pilkottuja pähkinöitä halutessasi (käytin cashewpähkinöitä)

Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola. Vatkaa pehmeä voi, sokerit ja vanilja-aromi suuressa kulhossa kermaiseksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää pienissä erissä jauhoseos hyvin sekoittaen. Sekoita lopuksi joukkoon suklaahiput ja halutessasi myös pähkinärouhe.

Nosta lusikalla taikinasta nokareita leivinpaperoidulle uunipellille. Paista -asteisessa uunissa keskitasolla 8-10 minuuttia, kunnes pikkuleivät ovat saaneet hieman väriä. Anna pikkuleipien jäähtyä vähän aikaa pellillä ja siirrä ne sitten ritilälle jäähtymään.

Näitä tummasuklaisia hippuja käytin tällä kertaa.

Valmis taikina.